Jääkiekon historiaa: Alkuvuosista Suomen ensimmäiseen nousuun

Jääkiekon historiaa: Alkuvuosista Suomen ensimmäiseen nousuun

Jääkiekko lajina on peräisin 1800-luvun loppupuolen Pohjois-Amerikasta, jossa se syntyi eurooppalaissiirtolaisten ydisteltyä tuntemiaan jääpelejä kuten jääpalloa ja hurlingia. Ensimmäiset viralliset ottelit pelattiin Halifaxissa ja Kingstonissa, vaikka pelin säännöt vielä olivat tuolloin toisenlaiset.

Nykyisenlaisen jääkiekon kehto on Kanadan Montreal, jossa lajin sääntöjä hiottiin jo 1870-tietämillä yhtenäisemmiksi. Alun perin pelaajia hääri jäällä paljon nykyistä enemmän, sillä ensimmäisissä peleissä oli peräti yhdeksän pelaajaa per joukkue – ja siitä se sitten pikku hiljaa putosi nykyisiin lukemiin. Vaihtopelaajia ei myöskään ollut vaan koko peli tuli jaksaa luistella alusta loppuun.

Jääkiekkokaukalon muoto on sekin kotoisin Kanadasta. Victoria Skating Rink rakennettiin vuonna 1862 pienelle maakaistalelle kahden kadun väliin, ja se oli kooltaan 60×25 metriä. Nykyisin kaukalot ovat lähes saman kokoisia, nimittäin 61×26 metrisiä.

Kansainvälistä ”jääkiekkoa” alettiin pelata 1890-luvulla, joskin se oli tuolloin vielä hioutumatonta – saatettiin esimerkiksi käyttää jääpallon sääntöjä, vaikka pelattiin kiekolla. 1900-luvun varhaisvuosina Ice Hockey vakiintui terminä esimerkiksi Iso-Britanniassa. Tuolloin joukkueet olivat pitkälti britannialaiskanadalaisia. Ensimmäiset viralliset kansainväliset jääkiekko-ottelut pelattiin vuonna 1905 Belgian ja Ranskan välillä. Legendaarinen Stanley Cup puolestaan syntyi vuonna 1893.

Sääntösekaannuksia

Jääkiekon säännöt olivat pitkään hajanaiset. Kansainvälinen luistinliitto ISU ei kiinnostunut jääkiekosta lajina, joten kiekkoilijat ja kiekkointoilijat perustivat vuonna 1908 oman liittonsa LIHG:in, joka edeltää nykyistä IIHF:ää. Ensimmäinen LIHG:n järjestämä turnaus pelattiin Berliinissä saman vuoden marraskuussa.  Tuolloin pelattuja eriä oli vielä kaksi, kummatkin 20 minuutin mittaisia.

Lajin säännöt – jopa varusteiden yhtenäistämisestä lähtien – saatiin kuitenkin lyötyä lukkoon vasta vuonna 1911, ja niitä on vielä jälkeenpäinkin muutettu monta kertaa.

Jääkiekon suosion nopea kasvu

Jääkiekko alkoi nopeasti saada suosiota Euroopassa. Se lisättiin olympialaisohjelmaan vuonna 1920, ja ensimmäisen kullan nappasi Kanada – helposti. Muutos tuli vasta vuonna 1936, kun Iso-Britannia kukisti Kanadan luvuin 2-1 olympialaisissa. Iso- Britannian joukkueesta tosin 11 pelaajaa oli tuolloin Kanadan kasvatteja. 1930-luvulta lähtien jääkiekko levisi myös Euroopasta ja Amerikasta Aasiaan, Afrikkaan ja Oseaniaan. Australiassa pelattiin jo vuonna 1906, vaikka maa ei koskaan kansainvälisesti olekaan lajissa menestynyt.

Kuva: Andy Hall.

Suomen jääkiekon historiaa: Kiviseltä alkutaipaleelta nykypäivään

Joka kevät jännitämme sitä samaa TV-ruutujemme äärellä: Miten käy tämän vuoden MM-kisoissa siinä maan tärkeimmässä urheilulajissa, jossa pärjäämisestä on tullut jo kansallinen ylpeydenaiheemme. Eikä syyttä: Suomi on voittanut MM-kisoissa kahdesti kultaa, hopeaa kahdeksan kertaa, sekä pronssia kolmesti. Mutta tiemme kansainvälisen tason kärkeen on ollut pitkä ja kivinen.

Suomessa pelattiin jääkiekon tapaista peliä 1890-luvulla, joskin säännöt ja pelaaminen perustui tuolloin vielä pitkälti jääpalloon. Kaukaloa ei myöskään ollut vaan kenttä oli rajaamaton. Lajin edistäjä oli tuolloin muuan Lennart Borgström, joka käynnisti pelit Helsingissä. Suomen Urheilulehti kertoi asiasta 1899 seuraavasti:

»Uutta jääurheilua, englantilaista ns. hockipeliä, näkee nykyään aamuisin Pohjoissataman radalla innokaasti harjoitettavan. — Peli on aika huvittavaa, kysyy väsymättömiä sääriä ja käsivarsia sekä aika paljon neuvokkuutta, mielenmalttia ja nopeutta.» 

Suomen Urheilulehti, 1988 toukokuu

Kiinnostus jääkiekkoon hiipui kuitenkin pian, ja se palasi maahamme vasta 1920-luvun lopussa, jolloin jääpalloilijat alkoivat kokeilla jääkiekkomailoja ja kiekkoja. Suomalaiset pelasivat pitkään ulkoradoilla, sillä ensimmäinen tekojäärata avattiin Tampereella vasta vuonna 1956. Tuolloin olimme jo ottaneet osaa maailmanmestaruuskilpailuihin useamman vuoden: 1939 –vuodesta lähtien.

Suomen jääkiekon MM-historia

Suomi pelasi ensimmäisen kansainvälisen pelinsä vuonna 1928, jolloin Suomen maajoukkue pelasi ruotsalaista seurajoukkuetta vastaan. Ruotsi voitti 8-1 ja Suomen ensimmäisen maaottelumaalin teki Harald Sunqvist. Ensimmäinen maaotteluvoittomme tuli vuonna 1937 Viroa vastaan luvuin 2-1. Kiekkoilu kuitenkin hiljeni talvisodan vuoksi.

Talvisodan jälkeen Suomi palasi jäille ja yritti kovasti päästä olympialaisiin mukaan, vaikka meitä ei vielä hetkeen noteerattu. 1948 jää historiaan ensimmäisenä vuotena, jolloin käytimme Leijonapelipaitaa.

Vuonna 1949 päästiin jo takaisin MM-kisoihin, joissa sijoituttiin seitsemänneksi. Kaudella 1951-1952 irtosi viimein se kauan haluttu olympiapaikkakin. Niin ikään olympialaisissa sijoituttiin seitsemänneksi.

Voiton makuun

Vihdoin 1960-luvulla Suomi alkoi päästä voiton makuun. Kanada kaatui 8-2 ja voitto napattiin jopa voittamattomana tuolloin pidetystä Tsekkoslovakiasta. Voittoa Neuvostoliitosta saatiin kuitenkin odottaa vuoteen 1971 asti.

Vuonna 1988 lohkesi viimein arvokisamitali: Hopeaa Calgaryn olympialaisissa. Vuonna 1992 Prahassa irtosi myös MM-hopea. Ja sen jälkeen loppu onkin historiaa – Maailmanmestaruus vain kolme vuotta myöhemmin Tukholmassa 1995.

Comments are closed.